Takaisin Suomeen!

Moro!

120 päivää on kulunut älyttömän nopeasti. Istun bussissa, matkalla Mariborista Wieniin. Syyskuussa kirjoitin blogia ennen saapumista Mariboriin samalla bussireitillä, silloin matkasin vain toiseen suuntaan. Reissu oli silloin alussa ja Maribor edessä. Nyt aika Mariborissa on tullut päätökseen ja on kotiinpaluun aika.                                                                

Olen hyvin viihtynyt ulkomailla. Varsinkin kaksi ensmmäistä kuukautta olivat upeita. Jälkimmäiset kuukaudet olivat vähän ressaavia kokeiden vuoksi. Niihin piti lukea enemmän kuin ylioppilaskokeisiin ja uusintojen vuoksi ne ei loppunu ihan heti kesken.

Olen oppinut englantia ja jonkun sanan myös saksaa ja tietysti slovenian kieltä. Olen kohdannut erilaisia ihmisiä ja kulttuureja. Eri tapoja ja käytänytöjä. Tämä reissu on paljon avartanut. Vaikka ihminen asuu eri maassa tai kulttuurissa, erilaisissa olosuhteissa ja elämäntilanteissa, hän on tavallinen ihminen.

Laskin, että tämän reissun aikana olen käynyt 11 maassa, jossa en aikaisemmin ole ollut. Ne ovat Latvia, Slovenia, Kroatia, Serbia, Bosnia Herzegovina, Unkari, Saksa, Ranska, Sveitsi, Italia ja Itävalta. Useimmat Keski-Euroopan maat olivat aika samankaltaisia keskenään ainakin luontonsa puolesta. Italiassa ihmiset olivat aika temperamenttisia ja jotkut vähän mm. Röyhkeitä mutta pääpiirteittäin kai mukavia ihmisiä.
Kaupungeista Sarajevo ja Zurich olivat varmasti toistensa ääripäitä. Sarajevossa oli vielä lähes kaikkialla nähtävillä julman Sarajevon piirityksen merkkejä. Jos ei muualta, niin sitten muslimien hautaismaista, joita oli joka nurkassa. Kaupunki taisi vieläkin olla vähän keskeneräinen. Zurich taas on wikipedian mukaan maailman korkeinta elintasoa tarjoava kaupunki. Kaikki olikin ihmeellisen hyvin järjestyksessä ja ihmiset olivat lähes kaikkialla iloisen oloisia.

Olen nyt myös opiskellut yliopistossa muutaman kuukauden. Hyvin monipuolinen reitti siis maanmittariksi :) No ammattiosaamista tämä matka ei kerryttänyt ollenkaan mutta jotakin apuja ehkä työelämään sain.

Tämö reissu on muuttanut käsitystäni Suomesta. Aika paljonkin. Olen aliarvioinut Suomea siellä asuessani. Nyt huomaan kuinka hyvä maa se on.

Ei ole monessa muussa maassa samanlaista tasa-arvoa kuin Suomessa, jossa kenellä tahansa taustasta riippumatta on mahdollisuus hyvään ja korkeaan koulutukseen. Kun olen tottunut korkeaan opintotukeen ja asumislisään Suomessa, minun kävi vähän sääliksi kuulla, kuinka paljon muista maista tulleet vaihtarit saivat tukea valtiolta opiskeluihinsa. Silti he suurin osa taisivat olla ylpeitä kotimaastaan. Niin kuin olla pitääkin. Suomessa on moni muukin asia hyvin. Se on turvallinen hyvinvointiyhteiskunta ja sääkin on paljon monipuolisempi kuin monessa muussa Euroopan maassa. Suomi taitaa sopia minulle parhaiten. Ulkomailla on kiva käydä mutta Suomessa paras asua. Olin ennen reissua miettinyt, että joskus tulevaisuudessa voisi yksi mahdollisuus olla asuminen jossain ulkomailla. Ei se nytkään täysin suljettu vaihtoehto ole, mutta kuten jo kirjoitin, Suomi on mulle nyt ehdoton ykkönen.

Vaihdon ajaksi jouduin luopumaan jostain pienistä asioista kuten kahvista. En pysty juomaan muuta kuin suomalaista kahvia, joten odotan malttamattomana päästä tästä 4 kuukauden kahvipaussista. Hanasta tuleva vesi on hyvin kalkkipitoista ja sen tuntee maussa ja näkee astioissa ja suihkun seinästä. Suomen vettä ootellessa ;).
Juustoa en ole pystynyt syömään täällä, ei ole kuivauskaappeja. Harrastuksistani suurin osa on ollut tauolla. Tuskin maltan odottaa säbäpelejä ja höntsiä Rollossa! Mua ei varmaan muualta tapaa vähän aikaan kuin höntsykaukalossa!

Opiskelijaruokailu on Sloveniassa järjestetty eri tavalla kuin Suomessa. Yliopistossa ei ole opiskelijaravintoloita lainkaan, vaan nälän tyydyttääkseen täytyi käydä normiravintolassa, joissa sai käydä 20 kertaa kuukaudessa syömässä noin. 3 eurolla paikasta riippuen. Vaikea sanoa, kumpi on parempi systeemi, Suomen vai Slovenian. Joku piti Suomen juttua parempana ja joku Slovenian. Molemmissa on puolensa.

En kuitenkaan halua valittaa noista asioista. Ilman tätä reissua, en osaisi niitäkään arvostaa tarpeeksi. Täällä olen joutunut elämään vähän eri tavalla ja olen jo tottunut siihen. Suomi on kuitenkin paras maa, jossa olen koskaan ollut. Paras maa asua. Paras maa meille suomalaisille. Vähän täytyy tämän reissun pohjalta ihmetellä niitä ainaisia valittajia, joiden mukaan Suomessa on kaikki asiat huonosti. Itse olen ylpeä siitä, että saan olla suomalainen ja asiat siellä ovat pääpiirteittäin erittäin hyvin.

Suomeen paluu jännittää vähän. Siellä saa taas totutella muutamiin erilaisiin asioihin tai käytäntöihin. Toki muutaman hyväksi kokemani asian aion edelleen pitää. Esimerkiksi tiskatessa ainakin Keski-Euroopassa käytetään tiskiharjan sijaan sientä. Sillä saa paljon näppärämmin astiat puhtaaksi ilman suurta vedenlotrausta. Allasta nimittäin ei tarvi täyttää vedellä ja saippualla! 

Ajattelin kirjoittaa pitkästi, mutta tulen herkästi pahoinvoivaksi tien päällä, joten tämä riittäköön.

Tämä oli viimeinen blogipäivitykseni. Kohta saavumme Wieniin. sieltä hyppy lentokentälle ja Riikan kautta Suomeen. Kiitos ja kuulemiin!

Etelä-Pohjanmaan pojalle riitti ihmeteltävää  vuoristomaisemaa katsellessa

Tässä tepastelen kuvan alaosassa . Lokakuinen Alppien valloitus oli ehkä mieleenpainuvin kokemus. Siellä todella tunsi itsensä pieneksi.

Heitimme Ekin kanssa hyvästit ystävällemme "Doctor Samille", joka halusi lahjoittaa meille Pepsit kuultuaan lähtevänsä takaisin Suomeen.

Maanantaina viimeistä kertaa kampuksella

Puola vs Suomi

Hyvästi Maribor!

Joulu vieraalla maalla

Mo!

Naputtelen tässä taas uutta blogitekstiä välipäivänä ja ensimmäistä kertaa jaksan tehdä tätä tietokoneella, muut olen väsännyt puhelimella, joten josko jaksaisin nyt kirjoittaa vähän pitemmin. Oikeastaan kirjoitan tietokoneella nyt, koska tarkoitus oli ensin  alkaa etsimään vastauksia mahdollisiin koekysymyksiin mutta sitten päätinkin kirjoittaa tätä.

Lähdimme Ekin kanssa joulunviettoon tutuksi tulleella Flixbussin linjalla ( lähtö Mariborista 22.12. klo 23.58). Vaihdoimme bussia niin tutuksi tulleelle Munchenin bussiasemalla ja jatkoimme matkaa kohti Baselia. Baselissa harhailimme aikamme ja löysimme lopulta ratikan, jolla pääsimme ihan Ranskan rajalle Saint Louisin lähettyville. Hyppäsimme ratikasta ulos ja törmäsimme heti Michelinin Aleksiin ja Matiakseen, jotka olivat tulleet meitä vastaan. He opastivat meidät jalan rajan yli Ranskaan ja heidän kotiinsa. Näin oli jälleen yksi uusi maa valloitettu. 11. uusi maa tällä vaihtoreissulla jos oikein laskin.

Michelineillä ei todellakaan aika käynyt pitkäksi tai tylsäksi missään vaiheessa. Kaikki lapset pienimmästä isoimpaan olivat hyvin energisiä ja intoa täynnä. Kaikki puhuivat täydellisesti Ranskaa ja Suomea kuten myös 5-vuotias Felix, joka osoittautui hyvin sympaattiseksi nuoreksi mieheksi jakaen auliisti joululahjoja kaikille halien kera.  Vanhemmat ketsistivät meitä suurenmoisesti erilaisilla ranskalaisilla herkuilla, nälässä ei kyllä tarvinnut joulua viettää!

Manuel oli ahertanut kaikkien lautasille hyvän joulun toivotuksen ranskan kielellä

Michelinit saivat joululahjaksi Scotland Yard-lautapelin, jota sitten pelasimme.

Kävimme pelaamassa jalkapalloa paikallisia poikia vastaan. Nää nappulat ylsi mua hädin tuskin polviin saakka mutta kiepauttelivat mua mennentullen uskomattomilla harhautuksillaan. Eipä ihme, että Ranska on niin kova jalkapallomaa. Michelinin pojat kertoivat, että lähes jokainen heidän luokaltaan pelaa jalkapalloa jossain joukkueessa.

Paikalliset pojat olivat erittäin taitavia pallonkäsittelijöitä

Aattopäivänä käytiin luistelemassa luistinradalla, jossa Aleksi oli töissä. Harvemmin on tullut pelattua jalkapalloa ja luisteltua samoina päivinä mutta mikäs siinä!

Aattopäivänä käytiin luistelemassa. Luistimet olivat samantyyppiset laskettelumonoihin asennetut terät kuten Sloveniassa.

Aattopäivänä kävimme joulukirkossa, mikä oli kaavaltaan aika samantyyppinen kuin Suomessa. Toki Pastorin saarna erosi melkoisesti siitä, mihin olin aikaisemmin tottunut.  Hän puhui hyvin suuresti elehtien siitä, kuinka ihmiset kiirehtivät ja hätäilevät ihan turhaan jouluna. Joulun tarkoitushan on pysähtyä yhdessä perheen tai ystävien kanssa arjesta ja muistaa Jeesuksen syntymää. En toki ymmärtänyt sanaakaan hänen ranskankielisestä puheestaan, mutta Michelien isä kertoi myöhemmin saarnan sisällöstä. Useimmat kirkossa laulettavat joululaulut olivat tuttuja sävelmistään, joten niitä saattoi laulaa myös suomeksi.

Saint Louisissa joulukirkossa

Joulukirkon ohjelma

Tapaninpäivänä herättyämme lähdin samantien juoksulenkille Aleksin ja Ekin kanssa. Aleksi johdatti meidät ensin Saksaan, josta vaihdoimme Sveitsin puolelle ja lopulta palasimme Ranskaan. Noin 9 kilometrin lenkki sisälsi siis kolme eri maata. Lenkillä kyllä huomasi sen, että vaihtoreissun aikana on pikkaisen vähemmän tullut käytyä liikkumassa. Olen käynyt vain muutaman kerran lenkillä, pari kertaa pelaamassa tennistä ja sulkapalloa mutta syönyt sitäkin paremmin. No, tästä se treenikausi taas alkaa kohti ensikesän juoksukilpailuja ja Jukolan viestiä.

Iltapäivällä hyvästelimme Michelinit. Oli suuri ilo tutustua heihin ja viettää joulua heidän kanssaan. Tavataanpa taas joskus! Tää uskovaisten verkosto on aika ihmeellinen, lähes jokapuolelta maailmaa löytyy ihmisiä, jotka tuntuvat jo valmiiksi tutuilta.

Aloitimme taas pitkän matkan kohti Sloveniaa. Taisimme lähteä noin kolmen aikaan iltapäivällä ranskasta ja painoin pääni tyynyyn Mariborissa kämpällä 8:lta seuraavana aamuna. Eli noin 17 tunnin päästä.

Nyt alkaa sitten valmistautuminen viimeisiin kokeisiin. Viimeinen kuukausi täällä pyörähtää kohta käyntiin.

 Hyvää uutta vuotta!

Ihmeellinen Sveitsi ja muuta

Heippa!

Kohtapuoliin alkaa olemaan 3/4 vaihtoreissusta takanapäin. Koulua on lähinnä enää tenttien muodossa.  Kahden tentin tulokset ovatkin jo tulleet. Ekasta pääsin läpi mutta toisesta en. Oon ite hieman lähtökohtaisesti takamatkalla suurimpaan osaan muihin opiskelijoihin, sillä suurin osa muista opiskelee myös kotimaassaan taloutta ja osa englanniksi jo kolmatta vuotta. Itelle nää talouden termit kuten "microeconomics" tai "opportunity costs" oli aluksi vähän vaikea ymmärtää, saatika sitten selittää englanniksi. Mutta  täytyy vaan päntätä lujaa. Perjantaina viel yks tentti ennen joululomaa ja tammikuussa yks sekä ainakin toi yks uusinta kurssista theories of the firm. Kerkesin vaan päivän lukea siihen ja tuloskin oli sitten vähemmän häävi.

Mutta kokeista ei jaksa liika ressata. Yrittää parhaansa ja kattoo mihin riittää. Enempää ei kai voi vaatia.

Kello lähenee kaheksaa illalla ja oon pikkasen väsyny. Eileen Ekin kanssa matkustettiin noin 12 tuntia yöbussilla Mariboriin Zurichista. En saanu nukuttua sekuntiakaan. Mutta reissu oli sen arvoinenkin ettei pieni unevaje paljoa paina!

Lähettiin torstaina Kohti Sveitsiä ja Engelbergiä. Siellä oli joululeiri, johon tuli porukkaa noin 40 tyyppiä ympäri keski-Eurooppaa. Me tultiin yöbussilla eka Zurichiin Munchenin kautta ja tavattiin siellä vanha tuttumme Markus, joka oli ehtinyt polkea jo Makedoniaan asti, josta oli lentänyt Sveitsiin. Zurichista jatkettiin junalla Engelbergiin.  Taisi olla elämäni pisin seurareissu eli 15h.

Joululeirillä oli perheitä ja sitten muutama aupair ja vaihto-opiskelija. Oli tosi siistiä päästä parin kk jälkeen seuroihin ja viettämään aikaa muiden uskovaisten kanssa.  Kaikki oli mahtavia tyyppejä ja oli kiva tutustua h(t)eihin.  Löytypä Michelin pojilta vanha kunnon Jungle speedi jota hakattiin yöllä. Myös ilosanoma koirasta kylämurhaajapelissä kantautui tänne kauas.

Launtaina oli päivällä jonkun aikaa vapaata ohjelmaa, joten läksin Matiaksen, Aleksin ja Veeran kanssa luistelemaan läheiselle kentälle. Sisäjäällä oli myös mahdollista höntsätä. 9kk tauon jälkeen 3 vs 3 höntsyt paikallisten poikien kanssa tuntui ihan mageelta.

Sunnuntaina palattiin takaisin Zurichiin, tällä kertaa Veeran aupairperheen kyydillä. Päästiin majottuu heille yöksi. Sunnuntaina ja maanantaina päästiin sitten ihastelemaan tuota ehkä maailman korkeinta elintasoa tarjoavaa kaupunkia. Ja kyllähän kaikki toimi niin kuin pitikin! Roskia ei ollut missään ja ihmiset olivat iloisia ja maisemat kauniita. Hinnat olivat tietysti pilvissä sveitsiläisen korkean palkkatason vuoksi. Perusateria Burgerkingissä makso 14 frangia. Saimme myös kuulla että esim. Kouluateria oli ala-asteellakin maksullista ja yksi ateria kustansi niin 30 euroa!! Aivan käsittämätöntä...

Sveitsi kuitenkin kaikki tuntui niin toimivalta, että tykästyin kyllä siihen maahan.  Aloin tuossa myös puolihuvikseni opiskelemaan saksan kielen alkeit...


Ennen tuota reissua taiettiin käydä myös pari päiväreissua Kroatian puolella Zagrebissa. Muuten on tullut pikkasen vähemmän reissattua tenttien takia.

Ensi viikolla on sitten jo joulu. Saatiin kutsu Ekin kanssa lähteä viettämään joulua Ranskaan perheeseen, johon tutustuimme joululeirillä. Eiköhän me sinne päin suuntailla sitten ensi viikolla.

Hyvää joulua ja uutta vuotta täältä!

Auf Wiedersehen!

Laitetaas loppuun kuvia:

Zurich

Pitkä liuku kiihytyksen päätteeksi.

Joululeirillä 

Engelberg sijaitsee laaksossa, Alppien ympäroimänä

Jouluvaloja Zurichissa

Eräs Zagrebin päiväreissu hoitui söötillä upilla!

Hellurei

Moro!

Eellisestä päivityksestä on taas aikaa, ja monenlaista on ehtinyt taas tapahtua. Tänään oli kaksi luentoa yliopistolla ja iltapäivällä kävin pelailemassa jalkapalloa muutamien vaihtareiden ja paikallisen poikien kanssa. Huomenna on yksi luento ja illalla vaihtareille järjestetty "luistelukoulu". Jospa sitä kerrankin sais noille espanjalaisille vähän näytettyä kaapin paikkaa.

Mutta joo, on tässä taas vähän reissattu. Pari viikkoa sitten käytiin eräässä luolassa maan eteläosassa. Sitä kehuttiin yhdeksi Euroopan hie1noimmaksi ja olihan se aika nätti maansisäisine jokineen. Siellä ei saanu kuvata, joten todistusaineistoa ei ole saatavilla, tosin pari kuvaa nappasin oppaalta salassa mutta pimeässä luolassa, niistä ei tullut kovin kummoosia.

Sitten kävästiin yks reissu tossa Serbiassa ja Unkarissa. Eka ajettiin Belgradiin ja ihasteltiin hyvin edullista, ystävällistä ja hienoa kaupunkia. Isoimmat pisteet keräsi kuitenkin majoitushuoneistom suomalainen sauna! Huikea juttu! Ikävä vain oli se, että ne oltiin lopulta vain yksi päivä Belgradissa. Tuntu, että siellä jäi vielä paljon kokemisen ja näkemisen arvoista. Yks huikea paikka oli eräs ravintola, jossa nautimme aamupalaa. Aivan huikea mesta! Oli herkullisia leipiä, kroisantteja, kananmunia, puuroa, mehua ja jäätelöä. Tilasimme melkoiset annokset kukin lähes pilkkahintaan.  Tuon paikan takia sinne joutikin ajaa sen pitkän matkan. Paikan nimi taisi olla red Bread tai joitakin sinne päin.

Belgradista matka jatku Budapestiin. Erittäin hieno paikka sekin ja vähän harmittaa, että siitäkin kerättiin näkemään vain pintaraapaisu.

Joo, välillä kai käytiin taas muutamalla luennolla. Eräänä iltana käytiin pyörällä syömässä läheisessä kauppakeskuksessa edullisesti opiskelijakubongeilla. Matkan varrella on yksi iso 4 kaistainen tie, joka pitää ylittää. Koska suojatie menee vähän kauempana, niin yleensä ollaa ruukattu kattoa hetki ettei tuu autoja ja sitte vaa tien yli. Niin tehtiin tälläkin kertaa ja kaikki suju sen osalta hyvin. Olin just kääntymässä kauppakeskuksen pihaan, kun äkkäsin auton ajavan viereeni sinisten valojen välkkyessä. Pahus, poliisit...
Ne ei oikeen tykänny ku oikaasin sen tien yli. Tosin aluksi kuulin heidän sakottavan minua pyörästäni koska toinen poliiseista tuhahteli melkoisesti katsoessaan sitä. No, pollarit halus 20 euroa käteisenä ja sen heille annoin us kaltamatta kummempia viisastella. Pojat olivat luikkineet nopeasti piiloon nähtyään minun jääneen kiinni. Oli sen verran kallis tienylitys, että nyt olen kiltisti käyttänyt suojatietä.

Viime viikolla oltiin Italiassa 5 päivää. Ajettiin keskiviikkona mestoille ja käytiin torstaina Lambourghini museossa, sekä tehdaskierroksella. Niillä oli kaks linjaa, joista toisen toimintaa päästiin tsekkaamaan. Päivässä valmistuu noin 10 autoa ja tilauksesta kestää vähintään puoli vuotta auton saamiseen.

Perjantaina kävästiin Ferrarimuseossa, joka oli kans ihan siisti paikka, vaikka ehkä pieni pettymys mulle.  50 eurolla ois päässy testaa ferraria. Jätettiin välistä.
Lauantaina käytiin sitten Milanossa. Se oli hurjan iso kaupunki ja erittäinkin kallis. Onneksi sain taivuteltua tilanteen siihen pisteeseen, että pääsin käymään legendaarisella San Sirolla. Huikea paikka! Henkan kanssa kierrettiin touri kun muut oli kahvilla.
Sunnuntaina sitten ajettiin takaisin mariboriin ja käytiin tullessa Venetsiassa kahvilla. Ekin kanssa sielä oltiin jo käyty aiemmin mutta muut halusivat nähdä sen, joten tunteroisen kierreltiin ja jatkettiin matkaa.

Nyt on niin laiska olo ja mukava rötväysasento, että lisään kuvat vain tänne loppuun. Kiitos ja kuulemiin!

Luokan ulosköynti Sloveniassa.

Kävelykatu Belgradissa.

Belgradissa linna äärellä

Budapest 

Lamborghini museosta tämä ja seuraavat kuvat

Ferrarimuseo

Duomon kirkko Milanossa. 40 000 ihmiselle.

Milanosta

Nämä kuvat ovat San Sirolta. 

Kaunis aamuaurinkomme Italiassa kämpän partsilta.

Muille Ferrarimuseo taisi olla paljon suurempi nähtävyys kuin mulle.

Belgradissa oma henkilökohtainen harmonisti ravintolassa.

Kuukausi takana

Moro!


Nyt taitaa olla kuukausi takana ulkomaan keikkaa ja 3 jäljellä. Hyvin täällä on pärjännyt ja kielitaito kehittynyt jonkun verran.  Maribor on tullut jo kohtalaisen tutuksi ja muutamia reissujakin on tultu tehtyä.

Koko viime viikko meni oikeastaan reissatessa.  Lauantaina Lare ja Olli saapuivat Suomesta vierailulle ja päätimme lähteä yhdessä maanantaina vuokra-autolla reissuun. Ajoimme ensiksi Rijekaan, Kroatian puolelle ja illaksi suuntasimme rannikolle, Pulaan.

Pulassa meillä oli taas airbnb:n kautta hommattu kämppä. Talon pihassa komeili tyylikäs uima-allas, jossa sai virkistävän aamu-uinnin.  Airbnb on kyllä kätevä systeemi ja halpa sellainen. Suosittelen tätä kaikille reissaajille!


Tiistaina jatkoimme matkaa Kohti Italiaa ja Venetsiaa.  Venetsiassa palloiltiin päivä ja päädyttiin vesitaksiin, jolla saimme 7,5 eurolla liikkua 75 minuuttia. Kaunis ja erilainen kaupunki se oli mutta kyllä päivä riitti sen näkemiseen.

Keskiviikkona pyörähdimme Villachiin, Itävallan puolelle ja jätimme Laren ja Ollin sinne jatkamaan reilaamistaan.  Ekin kanssa matka jatkui Ljubljanaan, Slovenian pääkaupunkiin, jossa seikkailtiin pari päivää. Käytiin eläinpuistossa, jota kehuttiin yhdeksi Euroopan parhaimmaksi. Kumma kyllä, ainoat vieraat sinä päivänä siellä olivat me.  Saattoihan se johtua pienestä vesiaateesta.

Torstaina Bratislavassa vaihossa oleva Enni liittyi seuraamme ja suuntasimme auton kohti Bovecia. Olimme varanneet vkl majoituksen hostel Bovecista ja tarkoitus oli käydä la ja su vaeltamassa Triglavin luonnonpuistossa.

Lauantaina lähdimme hyvissä ajoin vuorille, jotka kuuluivat siis Juliaanisiin Alppeihin.  Maisemat oli kyllä ihan kohdallaan ja kaukana ylhäällä näkyivät lumihuiput.

No, muutaman tunnin kuluttua sitä tepasteltiin niillä lumihuipuilla. Yhdessä kohtaa vähän harhauduttiin reitiltä ja päädyttiin kiipeämään melko jyrkkää rinnettä ylös. Mielenkiintoiseksi kiipeämisen teki noin 15 cm lumikerros mutta ylös oli päästävä. Lopulta huomasin, että ylös ei kyllä pääse tai paikallakaan pysy ilman tätä lumikerrosta.  Ja hyvä ettei pudonnut alas jalan luiskahtaessa. No pääsimme kaikki onnellisesti ylös ja totesimme oikean polun menevän turvallisesti vieressä. Meidän jyrkänteeltä oli ilmeisesti tullut alas lunta vyörymällä ja luulimme niitä jäljiksi, joita seurasimme.

Itellä oli ehkä vähän turhan vaatimattomat varusteet 2000 metrin korkean lumihuipun valloittamiseen ja vähän meinasi välillä kylmyys iskeä. Sunnuntaina emme jaksaneet enää vaeltaa joten, kävimme autolla katsastamassa muutaman paikan Italian ja Slovenian puolella. Heitimme sitten Ennin Ljubljanaan ja palasimme Ekin kanssa Mariborin viikon reissustamme.

Reissu oli siitä hauska, että tuntui että viikossa tuli koettua kaikki neljä vuodenaikaan. Ljubljanassa sateinen syksy, venetsiassa kesä, lämpötila oli yli 20 astetta, ja Alpeilla kevätaurinko, joka hohti lumesta kirkkaasti, sekä ylempänä vähän talven tuntua.

Tiistaina saimme mielenkiintoisen vieraan. Markus oli tehnyt viikkoja matkaa pyörällä Prahasta Italiaan ja vaikka minne ja lopulta meidän luokse Mariboriin. Reissu kuulostaa mielenkiintoiselta ja saa kyllä itseänikin haaveilemaan jonkinlaisesta pyöräreissusta. Ei ehkä puolenvuoden mittaisesta, kuten Markuksen reissu kestää.

Juupajuu

Moro! Nyt tällä hetkellä ei oo oikeen mitään tekemistä ni päivitetäänpäs taas kuulumisia.

Viime vkl oli international dinner, johon päädyttiin sitten poikien kanssa tekemään makaroonilaatikkoa. Siitä tykättiin kyllä paljon mutta salmiakit eivät oikein maistuneet kuulemma
 Oli ihan mielenkiintoista maistella muiden maiden perinteisiä ruokia, joskin ne maistuivat  toinen toistaan kummallisimmilta.

Maanantaina alkoi varsinaiset luennot. Eipä täällä ainakaan burnouttia pääse syntymään, sen verran kuitenkin ovat luennot vähissä ja läpipääsyyn vaaditaan useimmilla kursseilla vain kokeen läpäiseminen, joka on joulu/tammikuussa. Jonkun verran menee luennoilla asiaa ohitse vajavaisen kielitaidon vuoksi mutta kaipa sekin paranee koko ajan.

Tällä viikolla olemme muuten juosseet ympäri kylää erilaisissa toimistoissa ja täyttäneet kaikenmaailman kaavakkeita, jotta saisimme opiskelijaruokaedun ja rekisteröityä asumisemme ja sitä myötä myös oleskeluluvan. Oleskelulupa vaaditaan, mikäli viipyy yli 3kk maassa ja sehän meillä ylittyy. No, opiskelijaruokakupongit saimme  vihdoin keskiviikkona kuntoon. Homma toimii siten, että ravintolassa soitamme yhteen puhelinnumeroon, laitamme kännykän tarjoilijan tuoman jonkinlaisen masiinan päälle, joka päästää kohta äänimerkin. Tällä todistetaan ilmeisesti oikeutemme alennukseen. Kampuksilla ei ole erikseen ravintoloita, vaan syödä pitää ihan normaaleissa ravintoloissa, joissa aika useissa saa opiskelija-alennuksen. 2-3 eurolla saa kyllä mukavat annokset. Alkuruoka, pääruoka ja vielä lopuksi jälkiruoka. Innostuimme melkoisesti tästä systeemistä ja päätimme syödä jatkossa vain ulkona. No, lopulta kävi ilmi, että kuukautta kohden alennuskuponkeja on 20 per opiskelija.

Oleskelulupaa en onnistunut vielä saamaan. "Muukalaistoimisto" oli torstaina juuri mennyt kiinni sinne saapuessamme ja perjantaina sieltä käskettiin tulla maanantaina uudestaan. Alkuviikosta olimme koonneet tarvittavia lomakkeita ja  dokumentteja sun muita kopioita. No, onneksi tuolla asialla ei kovin kiire pitäisi olla. Toivottavasti.

Tällä viikolla tuumasimme, että jotain liikuntaharrastuksia täälläkin tulisi olla.  Kiertelimme pyörällä Mariboria ympäri ja etsimme urheiluhalleja. Eräässä paikassa piti olla opiskelijoille vuoroja mutta näytti olevan se paikka olevan varattu bileille sinä iltana. No, tulimme uudestaan toisena päivänä ja 10 euron vuosimaksulla saa käydä opiskelijoiden vuoroilla pelaamassa koripalloa, lentopalloa, sulkapalloa tai Futsalia. Ja lähistöllä näyttää olevan hyviä tennis
kenttiä ja onneksi otin mailan matkaan!

Joku päivä käytiin tuossa maisemia tsekkaamassa Bohorje-vuorella, joka on ihan Mariborin kupeessa ja ilmeisesti kuuluu Alppeihin. Oli kyllä kipuamista ja polvissa pitelemistä.

Huomenna tuleepi pari kaveria Suomesta käymään reilaamisreissunsa yhteydessä. Toivottavasti tuovat sitä suomalaista kahvia :!
Toinen asia mitä Suomesta ehdottomasti kaipaa, on SAUNA!. Vuokraisäntämme näytti keskustasta jonkun hotellin, jossa on Sauna kuultuaan ahdistuksestamme mutta sekin oli joku 40 asteen lämmittelyhuone. Phyh. Taitaa sitten helmikuussa taas Suomessa saunottua tämänkin edestä.

Mariborin kahviloista saa toinen toistaan herkullisempia jäätelöannoksia :)